(Kirjoitus Metsästäjä -lehdessä v. -97)

NOUTAJAN KOULUTTAMINEN METSÄSTYSKOIRAKSI

Suomessa hyvän metsästysnoutajan toivotaan toimivan paitsi noutajana kaikissa olosuhteissa niin myöskin väsymättömänä riistan ylösajajana sekä haavoittuneen eläimen jäljestäjänä.

Kun kerroin kokeneelle metsästyskoetuomarille kirjoittavani tähän lehteen noutajan kouluttamisesta metsästyskäyttöön, niin hän kehotti kirjoittamaan, että hanki hyvä pentu ja opeta se tulemaan varmasti luokse kutsuttaessa. Metsästystapahtuma noutajan kanssa antaa kuitenkin huomattavasti enemmän, kun koiralle on opetettu vähän enemmän. Sorsapassissa on miellyttävää, että koira pysyy kytkemättömänä paikallaan. Kun koira on ohjattavissa tietylle alueelle etsimään, nopeutuu riistan löytyminen. Seuruemetsästys ja muiden koirien läheisyys (esim. sorsajahdissa) asettavat lisävaatimuksia koiran ohjattavuuden suhteen.

Pennun hankinta

Hankittaessa noutajaa metsästyskäyttöön tulee pennun valinnassa kiinnittää huomio vanhempien ja näiden sisarusten sekä muiden lähisukulaisten käyttöominaisuuksiin. Noutajalle toivottavia perinnöllisiä ominaisuuksia ovat mm. voimakas metsästysvietti, moitteeton riistankäsittely, voimakas halu työskennellä sekä vedessä että maalla, hyvä tasapainoinen luonne, hyvä terveys, hyvä koulutettavuus ja vaikeisiinkin olosuhteisiin soveltuva ruumiinrakenne.

Kultaisten- ja labradorinnoutajien osalta kasvatustyö on rotujen kotimaassa Englannissa jakautunut jo kauan sitten ulkomuoto- ja käyttölinjoihin. Kannattaa ennen pennun hankintaa ottaa yhteys rotujärjestöihin, paikallisiin noutajakoirayhdistyksiin tai valtakunnalliseen metsästysnoutajayhdistykseen.

Koulutuksen aloittaminen

Usein käydään keskusteluja siitä, missä iässä koiran kouluttaminen olisi syytä aloittaa. Vanhoja koirakirjoja lukemalla saattaa saada käsityksen, että koulutus olisi aloitettava noin vuoden ikäisellä koiralla. Tämä varmasti päteekin koulutettaessa tehtäviin, jotka vaativat koiralta henkistä kypsymistä ja kovuutta, joita koiralle tulee iän myötä. Näillekin koirille on opetettu joitakin asioita ennen koulutuksen aloittamista. Noutajien kanssa harrastavat ovat hyvin yksimielisiä siitä, että joidenkin asioiden opettaminen on aloitettava mahdollisimman nuorelle koiralle. Kouluttajan tärkein tehtävä on seurata pennun kehittymistä ja sopeuttaa annettava koulutus sen mukaiseksi. Kun tehtävät sujuvat leikinomaisesti ja vauhdikkaasti, ollaan oikeilla jäljillä. Liian nopea eteneminen stressaa pentua ja se saattaa tulla työskentelyhaluttomaksi. Pentua ei kuitenkaan saa unohtaa viikoiksi, vaan pientä opetusta on annettava lähes päivittäin.

Luoksetulo

Kaiken perusta yhteistyökykyisen noutajan aikaansaamiseksi on hyvän luoksetulon opettaminen. Noutotilanteen lisäksi hyvää luoksetuloa tarvitaan liikuttaessa metsästysalueilla tai vaikkapa kotoisilla lenkkipoluilla. Monilta vaaratilanteiltakin on mahdollista välttyä koiran ollessa ohjaajan hallinnassa.

Luoksetulon opettaminen voidaan aloittaa heti pennun saavuttua uuteen kotiinsa. Opettaminen pikku pennulle sujuu helposti ja sen voi tehdä monella tavalla. Kun pentu on samassa huoneessa kanssasi, saat sen hyvin helposti luoksesi polvistumalla lattialle. Kun samanaikaisesti kutsut pentua ”tänne” sanalla, oppii se hyvin nopeasti sanan merkityksen. Metsästystilanteissa pillin käyttö on tehokas ja hillitty tapa kutsua koiraa. Onkin syytä alusta asti käyttää pilliä ”tänne” -kutsun rinnalla. Kun kutsut alusta alkaen pennun ruokakupille pillillä, saat luoksetulon koiralle ns. selkäytimeen.

Eräs ystäväni kutsui aina pennun pillillä ruokakupille, jonne se syöksyikin vauhdilla. Ensimmäisellä lenkillä lähimetsään sitten kokeiltiin pillin toimivuutta. Pentu painalsikin entisellä vauhdilla suoraan keittiöön, missä ruokaa oli tavallisesti jaossa. Luoksetuloa on syytä harjoitella eri tilanteissa tehtävää vähitellen vaikeuttaen. Niin kauan kuin juokset pentuasi nopeammin, on helppo puuttua asiaan pennun karatessa. Myöhemmin kun et enää pärjää juoksussa on syytä olla kutsumatta koiraa tilanteissa, jolloin se esimerkiksi leikkii muiden koirien kanssa ja on syytä epäillä, että se ei tulisi kutsusta luokse. Yksikin epäonnistunut luoksetulokutsu voi heikentää aiemmin hyvää luoksetuloa.

Hyvän luoksetulon opettaminen on helppoa, mutta sen säilyttäminen voi olla vaikeaa. Kun ongelmatilanteita syntyy, on syytä olla hyvin päättäväinen koiran luoksesaamisessa.

Muu peruskoulutus

Sivulla seuraaminen, istuminen ja paikallaolo sekä koiran pysäyttäminen pilliä käyttäen ovat noutajalle hyödyllisiä jopa välttämättömiä taitoja monissa tilanteissa. Opetus tapahtuu samalla tavalla kuin muillekin koirille, joten en tässä puutu asiaan lähemmin. Noutajan kouluttamisesta saa lisätietoja Suomen Noutajakoirajärjestön kustantamasta ja Jyry Tuomisen kirjoittamasta kirjasta ”Noutajan pennusta metsästyskoiraksi”.

Noutaminen

Ensimmäiset noutoharjoitukset voidaan aloittaa samanaikaisesti luoksetuloharjoitusten kanssa. Sisätiloissa heitetään jokin pehmyt esine niin että pentu näkee heiton ja annetaan sen lähteä välittömästi esineen perään. Yleensä pentu ottaa esineen suuhunsa ja lähtee kuljettamaan sitä johonkin suuntaan. Kun luoksetulon alkeita on jo harjoiteltu, on pentu useimmiten kutsuttavissa ohjaajan luokse. Ensimmäiset heitot ovat hyvin lyhyitä ja suuntautuvat vaikkapa huoneen nurkkaan niin ettei pennulle tarjota pakenemisen mahdollisuutta. Noutoesinettä ei riistetä kiireellä pennun suusta, vaan otetaan se siltä hetken kehumisen jälkeen. Näin palauttaminen sujuu alusta alkaen ohjaajan käteen. Heitto voidaan uusia heti mikäli pentu vaikuttaa innokkaalta. Vähitellen heittoja pidennetään ja vaikeutetaan tehtäviä muutenkin. Noutoon lähetettäessä annetaan aina sama käsky esim. ”hae”(= lupa noutaa).

Noutoesineiksi soveltuvat parhaiten erikseen tarkoitusta varten valmistetut ”dummyt”, joita on nykyisin hyvin saatavilla kenneltarvikeliikkeistä ja noutajia harrastavilta yhdistyksiltä.

Etsiminen

Kun koira ei ole havainnut pudotuksia, on vaikeaa ilman harjoittelua saada koira työskentelemään osoitetulla alueella. Hyvän metsästysvietin omaavan noutajan hakutyö käynnistyy usein hyvin pienellä harjoittelulla. Etsimisen opettaminen aloitetaan kun koiralta sujuu yksittäinen nouto moitteettomasti. Koira pidetään kytkettynä ja avustaja heittelee muutaman dummyn maaston koiran nähden. Koira päästetään noutamaan ja annetaan samanaikaisesti ”etsi”(= saa lähteä etsimään) käsky. Ensimmäisen noudon jälkeen lähetetään koira noutamaan samalla käskyllä. Jos koira ei osaa lähteä noutoon, tulee sitä innostaa ja tarvittaessa ohjaajan on lähdettävä liikkeelle, jolloin koira törmää noudettavaan. Koiran opittua ”etsi” -sanan merkityksen viedään osa dummyista etukäteen alueelle ja edetään harjoittelussa niin, että koira ei tiedä lopulta alueella olevista noutoesineistä. Opettele lukemaan koiraasi ja lopeta harjoitus ennen kuin koiran into on alkanut laskea.

Ohjaaminen

Metsästystilanteissa on suuri apu siitä, että koira on helposti ohjattavissa haluttuun paikkaan. Kun kouluttaja on kokematon ja koira tietyn tyyppinen ei ohjattavuuden opettaminen välttämättä ole kovin helppoa. Jokainen kuitenkin pystyy opettamaan koiransa lähtemään haluttuun suuntaan (ns. linjalle lähetys), mikä sinällään on jo huomattava apu metsällä. Peitteisissä maastoissa se on usein myöskin ainut ohjaus, joka koiralle voidaan antaa.

Linjalle lähettämisen opettaminen aloitetaan selkeällä uralla esim. metsäautotiellä. Dummy viedään koiran nähden n. 10 m päähän uralle. Istutetaan koira sivulle ja lähetetään se selkeästi kädellä suuntaa näyttäen dummyn suuntaa. Samanaikaisesti annetaan käsky ”mene”. Koiran noudettua dummyn voidaan harjoitus toistaa. Muutaman harjoituksen jälkeen voidaan dummy viedä linjalle etukäteen ja lähettää koira samalla tavalla sitä hakemaan. Ensimmäisellä kerralla matkan pitää olla vain muutamia metrejä. Pikkuhiljaa matkaa pidennetään ja siirrytään vähitellen heikommalle uralle ja lopulta maastoon, jossa ei selkeää linjaa ole käytettävissä. Koiran luottamus ohjaajaan kasvaa kun lähetys päättyy aina noutoesineen löytymiseen.

Ohjaaminen edempänä edellyttää, että koira on pysäytettävissä pillillä ja että sille on opetettu erisuuntiin liikkuminen käsimerkkejä seuraten.

Totuttaminen riistaan

Kun pennun taipumukset ovat hyvät ei riistan kanssa synny ongelmia. Innokas pikkupentu tarttuu ahneesti riistaan ja voi pyrkiä syömään sen. Jos suhtautuminen riistaan on tällaista voi turvallisin mielin jättää asian pariksi kuukaudeksi hautumaan. Kun pentu noutaa dummyn hyvin ohjaajalle, voidaan joskus kokeilla joku riistan nouto. Mikäli pentu ei ole kiinnostunut riistasta, ei kannata tehdä aluksi suurta numeroa. Pennun vartuttua tilanne voi olla toinen. Pakkokeinoin ei noutajasta voi tehdä varmaa riistakoiraa.

Harjoitusriistana käytetään yleensä variksia ja lokkeja. Näihin tottunut noutaja tuo yleensä hyvin mielellään varsinaiset riistalinnut.

Vesityö

Hyvä noutaja ui mielellään ja veden kanssa ei yleensä tule ongelmia. Ennen harjoitusten aloittamista on koiran tutustuttava veteen. Mikäli veteenmenossa esiintyy haluttomuutta, ei pidä laittaa koiraa uimaan pakkokeinoin. Perusasiat opetellaan ensin maalla ja siirrytään sitten veteen tekemään samoja asioita. Noutaja tulee myöskin totuttaa veneestä työskentelemiseen.

Ylösajo

Metsällä liikuttaessa on toivottavaa, että noutaja toimii myös riistan ylöajajana. Hyvän metsästysvietin omaava noutaja ajaa ilman koulutusta riistan liikkeelle. Alussa tulee estää pilliä käyttäen koiran eteneminen liian pitkälle. Kun koira huomaa, että pudotukset tapahtuvat ohjaajan läheisyydessä, oppii se varsin pian olemaan yhteydessä ohjaajaan ja työskentelemään sopivalla etäisyydellä.

Noutajaa metsästyskäyttöön hankkivan ei tule pelätä koulutuksen epäonnistumista. Maalaisjärkeä käyttäen koulutus on helpompaa kuin se paperilta luettuna näyttää ja jos koiralla on voimakas metsästysinto ja riittävä miellyttämishalu, täyttää sen työskentely metsästystilanteessa normaalimetsästäjän vaatimukset varsin vähäisen ja yksinkertaisen koulutuksen jälkeen.

Raimo Huhtiniemi